10.10.2016

Weirdos Rock!

Blogeissa on kiertänyt outous -haasteita, joissa bloggaaja kertoo itsestään outoja asioita. Koska jokaisessa meissä on ripaus outoutta, niin ajattelin jakaa tämän muillekin.

Kuvituskuvina erilaisia puuterihelmiä, virtuaalinen tikkari sille joka tietää kaikki merkit ;)

Muistakaahan käydä vastaamassa kyselyyn! Klik!




1.Huutelija. Juttelet keittiössä jonkun toisen kanssa ja saatatte miettiä jotakin asiaa, sitten joku huutaa pöydän äärestä/tiskauksen yhteydestä tmv. vastauksen asiaan. Se huutaja olen minä :D Olen tuolla verstaalla ollessani keittiössä touhuilemassa ja esimerkiksi leivon jotain tai kerran väritin värityskirjaa ja tuli tällainen tilanne, niin minähän se sieltä vastasin :D Osasin kerran myös vastata toiselle ohjaajalle monelta heidän kokous alkaa.


2. Muisti. Miulla on huono muisti, mutta ne vähemmän tärkeät asiat muistaa kyllä. Saatan kotona löytää jonkun esineen ja todeta äidille, että sain tämän siltä ja sinä vuonna, muistatko? Jolloin saan oudon katseen. Esimerkkinä koriste-esine, jonka sain kuudennen luokan pikkujouluista eräältä pojalta (hän on valitettavasti siirtynyt enkeliksi). Tuon kyseisen esineen nappasin mukaani kotoa ja laitoin sen kirjahyllylle. Hassua on se, että kaverinikin muistaa tämän.




3. Tekemisen rytmi. Olen ehkä leipuri-kondiittori kouluajoilta ominut jonkinlaisen rytmityksen tekemisiini. Eli ajattelen jo seuraavaa asiaa, ennen kuin sen aloitan ja käyn sen päässäni läpi, mutta sitten menee rytmi sekaisin, kun joku tulee esimerkiksi tiskaamaan tai auttamaan :D

4. Uudet paikat. Uusiin paikkoihin on todella vaikea mennä. Kun kerran siellä käy, uskaltaa mennä jatkossakin. Yksi tämmöisistä paikoista oli RAX, missä kävin ekaa kertaa kämppisten kanssa, sen jälkeen olen uskaltanut käydä siellä yksinkin!





5. Olen kävelevä tietopankki. Datanomiksi opiskellessani, luokkakaverit kysyi fb:n välityksellä onko meillä tunteja, monelta koulu alkaa jne. Joskus kyllä tuli mietittyä, että mistä sitä tietoa imen :D Nykyisinkin saan kuulla tästä tietopankki asiasta ainakin meidän keskusteluryhmässä.

Jokaisella on varmasti ns. sisäistä tietoa, joka odottaa vain sitä oikeaa hetkeä ja yllättää näin muut sanomisillaan.

6. Satunnaiset ruokahimotukset. Tällä hetkellä on menossa sipulikausi. Sipulia pitää tunkea joka paikkaan joko tuoreena tai kuivattuna, paloina tai jauheena. Menneitä himotuksia ovat mm. Kinder Bueno, Tupla, puolukat (en edes tykkää niistä!), kurkku/paprikamajoneesi.



7. Kärsivällisyys. Olen kärsivällinen, mutta toisaalta en. Jos tykkään tehdä jotain pikkutarkkaa asiaa, joka oikeasti kiinnostaa, niin teen sitä niin kauan, että se onnistuu tai on valmis. Kun asia on pakotettu tekemään, niin kärsivällisyyteni loppuu heti ja heitän hanskat tiskiin, esim. kerran heitin pursotinpussin pöydälle, kun pursotukset eivät onnistuneet ja lähdin pois, äiti pursotti kakun loppuun.

Neulominen/virkkaaminen kuuluu tähän sarjaan, mutta silti yritän aina silloin tällöin ja totean, että en vaan jaksa :D Kaiholla katson näitä taitajia, tosin jos tästä innostuisin, niin varmasti ranteet huutaisi hoosiannaa, sillä ne kipeytyy jo pitkään kirjoittaessa/värittäessä..

8. En osaa uida. Ehkä siksi vesi elementtinä suurissa määrin on kammottava ja se juontaa juurensa jo ala-asteelle asti, jossa minua pakotettiin uimaan ja muutaman kerran sitä herkullista kloorivettä tuli vetäistyä keuhkoihin. Aina laivalla matkustaessa tulee Titanic -skenaariot mieleen ja katselenkin kokoontumispaikan hytissä :D Itämerellä tuskin jäävuori ei vielä ainakaan ole suurin uhka.





9. Tekniikka. Ehkä vuoteen 2006 asti tekniikka kiehtoi suuresti ja osasin sanoa vastaantulijoiden kännykkämerkit ja mallit ulkoa. Nykyään se ei enää ole kiinnostuksen kohteena, sillä uutta syötetään koko ajan markkinoille ja vanhaa vedetään pois, että se olisi aivan järjetön homma, säästän kovalevy tilaa muille asioille. Siitä meni ikään kuin maku.


10. Innostus. Kun innostun jostain olen ihan täysillä mukana. Tästä esimerkkinä on leivonta, jota ei tässä blogissa kauheasti näy, mutta se on asia joka uudistuu ja kiehtoo jatkuvasti. Tekniikat vaihtuu, makuyhdistelmiä on rajattomasti ja tuohan se mukanaan myös haasteita. Jokaisella on myös omat niksinsä joita he jakavat muille, tai sitten ei ;)

Kun joku erehtyy tästä keskustelemaan/kysymään jotain, selitän asioita suu vaahdossa, vieläpä jos asia koskee konditoriatuotteita, ei niinkään leivontaa (hiivalla kohotettavia tuotteita), niin olen mukana!

Olen "töissä" eli harjoittelussa saanut olla leipomisen parissa ja sainkin tutkittavaksi Elintarvikealan perustutkinnon opetussuunnitelman, jonka avulla koulutan työpariani, joka on kiinnostunut alasta. Sitä pikaisesti selatessani olin ihan ymmyrkäisenä, että tämmöistäkös sitä silloin tuli opiskeltua käytännössä :D


11. Raivoaminen + muiden kunnioittaminen. En osaa raivota tai sanoa ärsyttäviä asioita ihmisille suoraan, vaan pidän mölyt pääni sisällä. Olen siis se henkilö joka hengittää paperipussiin/hakkaa päätä seinään tmv. kun henkilö poistuu näkö/kuuloetäisyydeltä.

Lisäksi päähän ottaa se, kun kouluttajan/opettajan tai muun ns. ylemmän tahon luennointia/tarinan kertomista ei kunnioiteta, vaan pälpätetään kaverin kanssa ihan sillä omalla äänellä, ei edes yritetä olla hiljaa ja sekin vielä, jos luentoa on kuuntelemassa vanhempia henkilöitä (esim. ohjaajia) eivätkä hekään kunnioita sitä kertojaa joka on vaivautunut edes sinne paikan päälle. HNNNGGGG!

Ylempi kokemus tuli jokunen aika sitten, kun nuorille (16-29 vuotiaille) oltiin selittämässä 4H-juttuja, joka oikeasti oli mielenkiintoinen.





Siinäpä ne :D









4 kommenttia:

  1. Mulla pysyy kaikki (myös turhanpäiväinen) nippelitieto aivan älyttömän hyvin muistissa, joten kaikki mitä-missä-milloin -asiat on kyllä hallussa.

    Mulla on kans tapana katsoa laivoista ja hotelleista poistumistiet heti alkuunsa. Mulla aktivoituu Estonia-skenaario todella helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nippelitieto kyllä jää päähän :D

      Poista

Kommentointi on sallittua :)